Riskien tunnistaminen ja arviointi on lähtökohta kemikaalien turvalliselle käytölle ja haittojen torjunnalle työpaikoilla.
Riskinarviointi koetaan kuitenkin usein haasteeksi esimerkiksi oletetun työmäärän tai tiedon puutteen takia, jolloin vierasta ja työläältä vaikuttavaa tehtävää on luonnollista vältellä. Järjestelmällisellä asenteella myös kemikaaliturvallisuutta voidaan kuitenkin kehittää nykyaikaisen ennakoivan turvallisuuskulttuurin tasolle.
Työsuojelulainsäädäntö edellyttää, että työnantajat tuntevat työpaikan kemialliset vaaratekijät sekä arvioivat ja hallitsevat niiden aiheuttamat riskit. Riskinarviointi on tehtävä kirjallisesti ja siinä on eriteltävä toteutetut ehkäisevät toimenpiteet. Lisäksi lainsäädännössä annetaan riskien vähentämisen tärkeysjärjestys, jonka mukaisesti riskienhallinta on toteutettava.
On totta, että kemiallisten tekijöiden riskinarviointia hankaloittaa ensinnäkin niiden vaaraominaisuuksien monenkirjavuus ja toisekseen kemikaalien kahtalainen luonne sekä onnettomuusriskejä aiheuttavina materiaaleina että vaaraominaisuuksiensa vuoksi mahdollisesti yksittäisinä hyvinkin merkittävinä tai yhteisvaikutuksiltaan monimutkaisina haittatekijöinä.
Esimerkiksi vesi voi näennäisesti vaarattomana kemikaalina aiheuttaa suurena päästönä monenlaisia tapaturma- ja omaisuusvahinkoja.
Riskit on siksi arvioitava kunkin tuotteen tai materiaalin vaaraominaisuuksien perusteella ja lisäksi onnettomuusriskien suhteen tarpeen tullen prosessiturvallisuuden hallintaan kytkien. Kannattaa siis muistaa, että arviointia ei tehdä yhdessä eikä kahdessakaan päivässä ja että kaikkea ei tarvitse osata tehdä itse! Ulkopuolista apua esimerkiksi työterveyshuollon ja työhygienian asiantuntijoilta kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon.
Kemiallisten tekijöiden riskinarviointiprosessi on yleisesti ottaen samanlainen kuin muussakin riskinarvioinnissa. Päävaiheet ovat suunnittelu, varsinainen riskinarviointi sekä riskien hallinta. Suunnitteluvaiheessa kannattaa muun muassa muodostaa työryhmä, jakaa vastuut, rajata arvioinnin kohteet, hankkia tarvittavat lähtötiedot ja luoda käytänteet dokumentoinnille ja muutosten hallinnalle.
Varsinainen riskinarviointi voidaan edelleen jäsentää esimerkiksi neljään käytännössä osittain limittyvään osa-alueeseen, joita on kuvattu tarkemmin alla.
Osa-alueet ovat
- vaarojen tunnistaminen,
- altistumisen sekä onnettomuus- ja tapaturmavaarojen arviointi,
- riskien luokittelu ja vertailu,
- sekä toimenpiteiden määrittely, jonka jälkeen riskejä lähdetään hallitsemaan toimenpiteiden toteuttamisella ja seurannalla.
Kemikaalien riskinarvioinnin vaiheet
Vaarojen tunnistaminen
Kemiallisten tekijöiden vaarojen tunnistamiseen pureuduttiin aiemmin blogissa. Vaarallisiksi luokiteltujen kemikaalien, kemikaalijätteet mukaan lukien, vaaraominaisuudet selvitetään esimerkiksi käyttöturvallisuustiedotteista. Myös vaarattomiksi luokitellut tuotteet on syytä käydä läpi ainakin kertaalleen, sillä ne saattavat sisältää vaaraa aiheuttavia aineosia.
Lisäksi tulisi huomioida muut työssä käytettävät ja syntyvät kemialliset tekijät, kuten pölyt ja huurut.
Altistumisen ja onnettomuusvaarojen arviointi
Kun kemikaalien vaaraominaisuudet ja muiden kemiallisten tekijöiden läsnäolo on selvitetty, lähdetään altistumista ja käyttöjä tarvittaessa analysoimaan tarkemmin. Mitä työpaikalla oikeasti tehdään ja onko aiemmin sattunut tapaturmia tai ammattitauteja? Milloin kemiallisia tekijöitä esiintyy, miten niille altistutaan, mitä haittoja altistumisella voi olla, ja mitä muita riskejä kemialliset tekijät voivat aiheuttaa?
Jos yksittäisiä kemikaaleja on paljon, voidaan yhtenä kokonaisuutena arvioida esimerkiksi tuotteet, joilla on sama vaaraluokitus ja käyttötapa. Lisäksi kartoituksessa pannaan merkille jo käytössä olevat torjuntatoimet ja niiden riittävyys.
Terveysriskien arviointia varten selvitetään siis, miten työntekijät ja tiloissa työskentelevät ulkopuoliset henkilöt ovat kosketuksissa terveydelle vaarallisten kemiallisten tekijöiden kanssa.
Altistumista voidaan arvioida laadullisesti havainnoimalla muun muassa roiskeiden todennäköisyyttä, mutta esimerkiksi hengitysilman epäpuhtauksille altistuminen tulisi selvittää työhygieenisillä mittauksilla, jos sitä ei voida muuten arvioida. Erityisesti eri aineiden yhteisvaikutusten arviointiin tarvitaan usein asiantuntija-apua.
Erityisiksi terveysvaaroiksi katsotaan myrkylliset, herkistävät, syöpää aiheuttavat sekä perimää, lisääntymiskykyä ja sikiötä vahingoittavat aineet, joille altistuminen on käyttömääristä riippumatta yksiselitteisesti rajoitettava niin, ettei niistä aiheudu haittaa terveydelle. Lisäksi kannattaa huomioida useiden liuottimien elimiä vahingoittavat vaikutukset etenkin pitkäaikaisessa käytössä.
Lue kattava artikkelimme karsinogeeneistä ja työperäisen syövän torjunnasta >
Monet riskinarviointiohjeet keskittyvät terveysriskien ja altistumisen arviointiin, mutta myös palo-, räjähdys- ja ympäristövaarat sekä tapaturmien mahdollisuus pitää huomioida toimintaa tarkastellessa. Käyttötavat ja -määrät vaikuttavat onnettomuuksien todennäköisyyteen ja seurauksien vakavuuteen.
Onnettomuusriskit kytkeytyvätkin voimakkaasti muun muassa työtilojen, varastoinnin, prosessien ja laitteiden turvallisuuteen, joten tarkasteluun tarvitaan yleensä moniammatillista yhteistyötä.
Riskien luokittelu ja vertailu
Kemiallisia tekijöitä kartoitettaessa erilaisia altistumistilanteita ja vaaranpaikkoja saadaan yleensä listattua runsaasti. Toimenpiteiden tarkoituksenmukaista kohdistamista varten riskit arvotetaan, jolloin voidaan päättää mitkä riskit ovat hyväksyttäviä ja mitä lähdetään pienentämään toimenpiteillä. Riski määritellään yleensä tietyn vaaran tai haitan seurausten vakavuuden suhteeksi sen tapahtumisen todennäköisyyteen.
Luokitteluun voidaan käyttää esimerkiksi riskimatriisia, josta saadaan kullekin riskille arvo välillä 1-5. Valmiita matriiseja ohjeineen terveysriskien arvottamiseksi on muun muassa Kemiallisten riskien arviointi työpaikalla -toimintamallissa. Niissä seurausten vakavuuden perusteena käytetään vaaraluokituksia ja todennäköisyyksiä kuvataan altistumistasojen suhteen.
Jos työpaikalla on tehty mittauksia, voidaan riskitaso määrittää myös suoraan mittaustulosten perusteella.
Vähäisille, tasojen 1-2 riskeille riittää yleensä seuranta ja sitä suurempien riskien pienentäminen taas on tavalla tai toisella välttämätöntä. Suurimpien riskien kohdalla työ tulee keskeyttää, kunnes riskit on poistettu, ja muutoin riskit tulee saada muutaman kuukauden kuluessa hyväksyttävälle tasolle.
Toimenpiteiden määrittely
Kuten sanottua, riskien vähentämiseen tarkoitettujen toimenpiteiden tärkeysjärjestys tulee suoraan lainsäädännöstä. Käytännössä se on seuraava:
- vältä,
- korvaa,
- eristä,
- vähennä ja
- suojaa.
Lähtökohta on siis vaarojen poistaminen kokonaan ja vaarallisimpien kemikaalien korvaaminen turvallisemmilla tuotteilla. Jos vaaraa ei voida poistaa, työntekijöiden altistuminen ja onnettomuusriski vähennetään mahdollisimman pieneksi ensisijaisesti teknisillä toimilla ja työjärjestelyillä. Vasta viime vaiheessa voidaan ottaa käyttöön henkilönsuojaimia, jotta altistuminen saadaan hyväksyttävälle tasolle.
Toimenpiteiden toteuttamisessa lähdetään luonnollisesti liikkeelle suurimmista riskeistä. Tällöinkin aikataulua voidaan joutua miettimään esimerkiksi sen mukaan, montaako työntekijää riski koskettaa.
Myös vähäisempiä riskejä kannattaa luonnollisesti pienentää, jos toimenpiteet ovat esimerkiksi helppoja ja kustannustehokkaita tai vähentävät kemikaalien käyttöön liittyviä pelkoja.
Lue lisää kemikaaliturvallisuutta ja riskinarviointia koskevista REACH-vaatimuksista >
Dokumentointi ja seuranta
Ja lopuksi: dokumentointi ja seuranta! Tehkää muistiinpanoja koko riskinarviointiprosessin ajan ja kirjatkaa ylös erityisesti johtopäätökset ja perustelut toimenpiteiden riittävyydelle sekä tiedot niiden toteutumisesta. Kun kaikki kemikaalihallinnan liittyvät tiedot löytyy yhdestä ja samasta kemikaalirekisteristä, on myös dokumentointi ja seuranta helpompaa.
EcoOnlinen pilvipohjainen Chemical Manager -kemikaalitietokanta ohjaa ja auttaa kemikaalien vaarojen ja riskien tunnistamisessa ja arvioinnissa sekä mahdollistaa monipuolisen dokumentoinnin jatkuvaa riskinhallintaa varten.
Lähteitä ja lisämateriaalia riskinarvioinnin tueksi:
Työturvallisuuslaki (738/2002)
Valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001)
Kemikaaliturvallisuus työpaikoilla, Marjo Hämäläinen, Piia Taxell, Niina Kallio, Työturvallisuuskeskus, 2012
Riskien arviointi työpaikalla -työkirja
Kemiallisten riskien arviointi työpaikalla -toimintamalli
Tukesin ATEX-starttipaketti ja ATEX-ohje räjähdysvaarojen arvioimiseksi
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista 1214/2016