Me EcoOnlinen asiantuntijat olemme tehneet turvallisuuskulttuurikyselyjä yli 15 vuoden ajan sadoille eri toimialojen työpaikoille, joissa työskentelee kymmeniä tuhansia työntekijöitä.
Mitä mitata?
Kyselymme tarkoitus on selvittää, mitä riskejä ja riskinottokäytöstä henkilöstö näkee työssään, kuinka kokee työturvallisuutta ja -hyvinvointia johdettavan sekä millaiseksi arvioi oman osuutensa turvallisuustyössä. Tulosten pohjalta teemme raportit eri organisaatiotasoille: mitkä ovat vahvuudet, missä on eniten petraamista ja kuinka homogeeninen kulttuuri on käytänteiltään.
Mitä saa selville?
Vaikka tutkitut työpaikat edustavat tapaturmataajuudeltaan keskivertoa parempia organisaatioita, joissa ns. lakimääreinen taso on saavutettu, niissäkään henkilöstä ei ole täysin sitoutunut turvallisuuteen. Kysymme sitoutumista asteikolla ”0-100 %:sti sitoutunut”. Saman konsernin eri yksiköissä voi olla hyvin erilainen sitoutumisaste ja yksikön sisälläkin voi olla vaihtelua laidasta laitaan.
On kiinnostavaa katsella ilmeitä, kun esittelee tuloksia ja kertoo, että 50 henkilöstä 2 on täysin sitoutunut ja 7 ei juuri ollenkaan. Osa ei ole edes Bradleyn käyrällä, ja osa on jo ylittänyt sen! Ilmassa leijuu isoja kysymyksiä: ”Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?” ”Voinko luottaa, että minun on turvallista työskennellä täällä?” ”Onko tämä reilua?” ”Näytänkö itse muille siltä, että arvostan turvallisuutta?
Kiinnostavimpia tutkimuskysymyksiämme on, mistä työntekijät ovat huolissaan. Vastauksia tulee yleensä runsaasti, ja ne koskevat niin ohjeiden vastaista toimintaa ja yhteisen työpisteen tai kulkuvälineen järjestystä ja siisteyttä kuin vaikkapa poikkeustilanteessa kiirehtimistä ilman asianmukaista suunnittelua. Ohjeen vastainen toiminta ärsyttää erityisesti niitä, ketkä itse toimivat tunnollisesti. Huoli on tärkeää tuoda esiin jo työrauhan säilyttämiseksi. Kunkin ongelman äärelle on pysähdyttävä ja kehitettävä kuhunkin turvallinen toimintatapa, jonka jokainen voi hyväksyä.
Yleensä ehdotetaan myös jämäkämpää riskinottoon puuttumista ja rakentavaa keskustelua turvallisuudesta. Nämä ovatkin heikkoja lenkkejä johtamisessa – ja toki sitä myötä työyhteisössä. Ja kuitenkin juuri niitä esimiehiä arvostetaan, jotka pysähtyvät vaarojen äärelle, pitävät yllä turvallisuuteen innostavaa puhetta, kuuntelevat, vaalivat yhteneviä käytäntöjä ja kiittävät turvallisesta toiminnasta, ideoista ja kehittymisestä.
Lue myös vinkkimme siitä, kuinka sitouttaa työntekijät turvallisuuteen >
Kannattaisiko kokeilla?
Useimmilla työpaikoilla on menty huomattavasti eteenpäin esim. vaarojen ja läheltä piti -tilanteiden ilmoittamisessa, vaikka tutkinta- ja käsittelyajat saavatkin usein moitteita. Myös riskien kartoitukset toteutetaan systemaattisesti, vaikka kartoitusten käsittely työntekijöiden kanssa jää joskus hoitamatta. Myös työsuojelu esikuntatoimintona saa yleensä hyvät pisteet, mutta linjatoiminnassa on monilla parantamista. Ja linjassahan työturvallisuutta on johdettava niin, että jokainen työntekijä on mukana. Työsuojeluasiantuntijat pätevöittävät itseään; toisin on johdon, päälliköiden ja työnjohdonkin laita.
Summa summarum. Kyselytutkimus, jota voi täydentää asiantuntijan tekemällä systemaattisella havainnoinnilla, on mielestäni välttämätön apuväline kulttuurin tilan selvittämiseksi ja turvallisuuden ja terveyden edistämiseksi. Kulttuuria ei voi kehittää ennen kuin uskaltaa ottaa faktat vastaan. Tulokset on puitava tarkkaan ja niiden pohjalta on laadittava mahdollisimman syvälle yhteisöön ulottuva kehittymissuunnitelma, joka pohjautuu vahvuuksiin. On saatava aikaan muutoksia niin yksittäisessä johtajassa kuin työntekijässä.
On ilo huomata, kun tutkimusprosessi on hoidettu by the book, seuraavan vuoden tulokset näyttävät jo paljon paremmilta. Kyselyn vastausaktiivisuuskin sen todistaa: vastausprosentti on noussut lähelle 100.
Ja jopa työpaikkalounaalla käydään inspiroivia turvallisuuskeskusteluja!
