Noin 50,000 yritystä ja organisaatiota tulevat kohtaamaan merkittäviä muutoksia kestävyysraportoinnin puolella tulevina vuosina. Euroopan komissio ilmoitti vuoden 2023 alussa ensimmäisistä ESRS -standardeista. Tässä artikkelissa tutkimme mitä standardit tarkalleen ovat ja mitä toimenpiteitä ne edellyttävät suomalaisilta yrityksiltä ja organisaatioilta.
CSRD-direktiivin ja siihen liittyvien ESRS-standardien toivotaan saamaan aikaan konkreettista muutosta eurooppalaisten organisaatioiden vastuullisuustyöhön ja ESG-raportointiin. Tavoitteena on tehdä kestävyysraportoinnista yhtä selkeää ja läpinäkyvää kuin taloudellisten tietojen raportoinnista. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan 1) CSRD-direktiivi, joka kertoo mitä tulee tapahtumaan ja milloin sekä 2) ESRS-standardit, joista ilmenee mitä asioita pitää raportoida.
CSRD-raportoinnin käyttöönotto tulee tapahtumaan porrastetusti. Ensimmäinen ryhmä aloittaa raportoinnin vuonna 2025 (vuoden 2024 dataa käyttäen), viimeisen ryhmän valmis raportti pitää julkaista vuonna 2028.
** ja liikevaihto EU:ssa ylittää 150 MEUR tai yrityksen arvopaperit on listattu EU:n säännellyillä markkinoilla.
ESRS on osa CSRD:tä, joka tuli voimaan vuoden 2023 alussa.
ESRS on uusi kestävän kehityksen raportointistandardi EU:ssa toimiville organisaatioille ja muille EU:ssa liiketoimintaa harjoittaville yrityksille. Tavoitteena on selkiyttää vastuullisuuteen liittyviä raportointivelvoitteita antamalla näille standardisoidun raportointikehyksen, jonka kaikkien CSRD:n vaikutuspiirissä olevien organisaatioiden tulisi noudattaa.
ESRS koostuu 12 standardista, jotka auttavat raportoimaan organisaation ESG-toimista. Standardien avulla saadaan enemmän uskottavuutta ja läpinäkyvyyttä organisaatioiden kestävyysraportteihin. Moni standardi keskittyy kvalitatiivisiin arvioihin kvantitatiivisen datan sijaan.
Standardit on jaoteltu kahteen ryhmään:
A) Cross-cutting standards (monialaiset standardit):
B) Topical Standards (aihekohtaiset standardit)
Tutustumme kohta tarkemmin jokaiseen standardiin, mutta ennen sitä on hyvä perehtyä keskeisiin määritelmiin ja vaatimuksiin.
Olennaisuusarviointi on pakollinen osa organisaation ESRS:n mukaista kestävyysraportointia. Kaikki ESRS-standardit, ESRS-standardien tiedonantovelvoitteet ja/tai tietopisteet (datapoints) eivät välttämättä ole olennaisia organisaation näkökulmasta. Siksi lähes jokaista ESRS-standardia ja tiedonantovelvoitetta kohtaan tulee tehdä olennaisuusarviointi.
Olennaisuusarvioinnissa sovelletaan kaksoisolennaisuuden periaatetta, jossa käsitellään sekä organisaation vaikutusta ympäristöön ja yhteiskuntaan (impact materiality) sekä ympäristön ja yhteiskunnan vaikutusta organisaation toimintaan (financial materiality).
IRO on lyhenne sanoista Impacts, Risks ja Opportunities (vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet). Impact koskee lähinnä vastuullisuusasioita ja organisaation vaikutusta ympäristöön ja yhteiskuntaan. Risks ja opportunities -osioissa painopiste on enemmän organisaation taloudellisessa toiminnassa. Yllä mainitussa olennaisuusarvioinnissa kartoitetaan organisaation IRO:t.
DR:t (tiedonantovelvoitteet) ovat ESRS-standardeihin kuuluvat konkreettiset velvoitteet, joita organisaation pitää raportoida (mikäli ne ovat olennaisia). Kaikista tiedonantovelvoitteista ei välttämättä tarvitse raportoida, vaikka standardikin olisi olennainen.
Kaiken kaikkiaan on olemassa 82 tiedonantovelvoitetta ja esimerkiksi ESRS S1-standardiin sisältyy 17 tiedonantovelvoitetta (ESRS S1-1 – ESRS S1-17).
Ohjeet ja vaatimukset olennaisuusarviointeihin ja muihin raportointiin liittyviin seikkoihin kutsutaan ESRS-standardeissa soveltamisvaatimuksiksi (eng. application requirement, AR). Soveltamisvaatimukset antavat tarkentavaa tietoa tiedonantovelvoitteisiin. Alla esimerkki:
Tiedonantovelvoite "ESRS S1-14 — Health and safety indicators" velvoittaa organisaatiota raportoimaan organisaation työturvallisuusjärjestelmästä ja työtapaturmista. Organisaation pitää muun muassa:
Tiedonantovelvoitteeseen liittyvistä soveltamisvaatimuksista (AR 81-AR 97) löytyy muun muassa seuraavat tiedot:
ESRS 1 ja 2 ovat monialaisia standardeja, joita sovelletaan kaikkiin ESRS-standardeihin.
ESRS 1 antaa yleiset vaatimukset ja määritelmät organisaatioiden kestävyysraportointiin. Tämän lisäksi standardi antaa ohjeet kaksoisolennaisuusarvioinnin (double materiality assessment) tekemiseen. Olennaisuusarvioinnissa tarkastetaan miten ESG-seikat vaikuttavat organisaatioon (vaikutuksen olennaisuus/impact materiality) sekä miten organisaation toiminta ja käytännöt vaikuttavat ESG-seikkoihin (taloudellinen olennaisuus/financial materiality).
Olennaisuusarviointi tulee tehdä kaikista ESRS-standardista ja niiden alakohdista. Ainut poikkeus on ESRS 2, joka on pakollinen kaikille organisaatioille ja yrityksille (lisätietoa EU-komission sivuilta).
ESRS 2:ssa keskitytään neljään pilariin:
Pilarit pohjautuvat TCFD:n (Task Force on Climate-related Financial Disclosures) IFRS-kehykseen (International Financial Reporting Standards).
Monesta muusta ESRS-standardista eroten, ESRS 2 on pakollinen kaikille organisaatioille. Samasta syystä organisaation olennaisuusarvioinnissa ei tarkastella ESRS 2:n pilareita.
Aihekohtaiset ESRS-standardit antavat kattavan kuvan siitä, miten organisaation toiminta vaikuttaa yhteiskuntaan ja ympäristöön.
Aihekohtaiset ESRS-standardit ovat:
Organisaation olennaisuusarviointi määrittää mistä aihekohtaisista standardeista ja näiden standardien alakohdista organisaatio raportoi. Seuraavista luokista pitää kuitenkin aina raportoida:
ESRS E1-standardissa keskitytään yrityksen hiilijalanjälkeen, ilmastonmuutokseen ja:
ESRS E1:n myötä organisaatioiden kuuluu raportoida GHG-protokollan mukaisesti kaikista Scope -päästökategorioista.
ESRS E2-standardissa tarkastetaan organisaation vaikutusta luonnon pilaantumiseen. Standardissa pyydetään myös tietoja organisaation tavoitteista ja työstä ilmaston, vesistöjen ja maavarojen pilaantumisen ennaltaehkäisemiseksi. Tietyistä aineista ja niiden käytöstä, muun muassa SVHC-aineista, on myös raportoitava (mikäli se nähdään olennaiseksi).
ESRS E3-standardi tarkastelee vesivarojen käyttöä organisaatiossa sekä mitä veden käyttöön liittyviä tavoitteita, ohjelmia ja käytäntöjä organisaatiossa on.
Tässä tarkastellaan organisaation suoraa vaikutusta biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen. Standardissa pyydetään organisaatiota muun muassa arvioimaan ja varmistamaan, että organisaation liiketoiminta ottaa planetaariset rajat huomioon ja seuraa ja noudattaa EU:n biodiversiteettistrategiaa.
Miten organisaatio hallitsee resurssien elinkaarta? Miten jätteiden huolto ja kierrätys on järjestetty? ESRS E5-standardissa käsitellään kiertotalouteen liittyviä seikkoja, organisaation pitää muun muassa tehdä selvitys organisaation prosesseista, menetelmistä, tavoitteista ja työkaluista kiertotalouteen liittyen.
Millaiset organisaation työolot ovat? Tässä yhteydessä on huomioitava muun muassa sosiaalinen vuorovaikutus, palkkakäytänteet sekä työterveys ja -turvallisuus organisaatiossa. ESRS S1:n tiedonantovelvoitteet S1-1 – S1-9 on sisällytettävä organisaation kestävyysraporttiin, mikäli organisaatiossa työskentelee vähintään 250 henkilöä. Nämä tiedonantovelvoitteet ovat:
ESRS S2-standardissa käsitellään muualla organisaation arvoketjussa työskentelevien oikeuksiin, työoloihin, riskeihin ja mahdollisuuksiin liittyviä seikkoja.
Organisaation on raportoitava muun muassa:
On tärkeää, että organisaatio on tehnyt kattavan kartoituksen koko sen arvoketjusta. Arvoketjut ovat usein pitkiä ja aina organisaatio ei edes tiedä missä kaikkialla niillä on työntekijöitä. Mikäli organisaation arvoketjussa käytetään lapsityövoimaa tai ilmenee muita ihmisoikeusrikkomuksia, se on eettisten rikkomusten lisäksi valtava maineriski koko organisaatiolle ja sen liiketoiminnalle (esimerkkitapaus vuodelta 2016).
Tässä standardissa keskitytään yhteisöihin, joihin organisaation toiminta arvioidaan vaikuttavan.
Organisaation pitää muun muassa:
ESRS S4-standardissa tarkastellaan kuluttajien ja loppukäyttäjien turvallisuutta, yksityisyydensuojaa ja mahdollisuutta vaikuttaa organisaation toimintaan.
Standardin mukaan organisaation pitää muun muassa tehdä selvitys loppukäyttäjistä:
Tämän lisäksi standardissa pyydetään organisaatiota myös ilmoittamaan mahdollisista järjestelmistä, prosesseista ja tavoitteista, jotka mahdollistavat kuluttajan ja organisaation välisen vuorovaikutuksen.
ESRS G1-standardi pyytää tietoja organisaation hallintopuolelta. Muun muassa seuraavista seikoista pitää raportoida (mikäli seikat todettiin olennaisiksi olennaisuusarvioinnin yhteydessä):
Yllä mainittujen ESRS-standardien lisäksi kehitetään paraikaa 8 alakohtaista standardia. Alakohtaiset standardit ovat:
Alakohtaisten standardien valmistumista voi seurata EFRAGin sivuilta. Helmikuussa 2024 ilmoitettiin, että alakohtaisten standardien voimaantuloa lykätään kahdella vuodella kesäkuuhun 2026.
Monen ammattilaisen mukaan suurin haaste ESRS-raportoinnissa on oikean ja luotettavan datan kerääminen. Tämän artikkelin luettuasi olet ehkä huomannut, kuinka paljon tietoa tarvitaan organisaation (ja arvoketjun) eri yksiköistä.
Ohjelmistollamme kestävyysraportointiin voidaan tehostaa ja nopeuttaa tietojen keräämistä, datan validointia , päästölaskentaa ja monta muuta kestävyysraportointiin liittyvää tehtävää.
Klikkaa alla olevaa banneria ja katso videomme ratkaisusta!